Elämä on yhtä tyhjää kuin mrs. Dallowayllä. Mietin joka päivä enemmän ja enemmän itsaria. Teen töitä, saan rahaa. Siinä se.Ostan rahalla ruokaa ja muuta paskaa. Koti kuntoon parilla matolla ja mätsäävillä pussilakanoilla. Reissu. Tatuointi. Aivan turhaa paskaa. Rakastun, kyllästyn. Rakastun, kyllästyn. Telkkaria. DVD-sarjoja. En ole mitään. En muusikko, kirjailija, taiteilija. En mitään mitä halusin 14-vuotiaana. Vain tavis. Kuluttaja. Syön, sulatan, ulostan, joku puhdistaa mun paskat viemärivedestä. Joku kerää mun roskiin viemät roskapussit. Kaupat pursuaa ruokaa jotta saan täyttää mun TÄRKEÄT mielihalut. Kuluttaja. Heinäsirkka. Tuhoan koko ajan. Otan enemmän kuin annan. Ajattelin mennä SPR:n ystäväpalveluun mutta sielläkin vain ulkoiluttaisin mummoja jotka roskaa, paskoo, kuluttaa. Sokea ohjaa sokeaa. Tyhjää. Turhaa. Pitäskö tätä kestää vielä 60 vuotta. I don't think so.